Blogi sai uudet kuteet

Huomasitte varmaan, että blogi sai totaalisesti uuden luukin. Tämä on ainakin omaan silmääni paljon miellyttävämpää katseltavaa, niin yksinkertainen. Teksinkin vaihtoin ihan perus Arialiin, niin sitäkin on parempi lukea. Banneri on hieman erilainen mitä yleensä, mitäs pidätte? Koirien esittelysivut on muokattu uusiksi. Oletteko myös huomanneet, että favicomme on muuttunut (aikoja sitten) myös.

Älkää myös unohtako että nyt postausten alareunassa on toiminto ''Tykkäsin'', joten jos pidit postauksesta, klikkaa siitä! Muistakaa myös äänestys sivun reunassa kuukauden postauksesta. Kommentoikaa mielipiteenne uudesta ulkoasusta ja aina saa antaa parannusehdotuksia, toivepostauksia ym.! Noh, minä tästä voisin rientää koirien kanssa lenkille.. ei millään jaksaisi.
Ps. Näin tänään kaupungilla pienen pienen am.akita pennun, joka oli varmaan jotain päälle pari kuukautta vanha. Herrajumala että oli suloinen, ja pieni! 

Kotarit pystyyn, vai?

Surffailin netissä ja törmäsin websin sivuille. Huvin vuoksi kirjauduin sisään ja tsiikailin miltä meidän vanhat kotisivut näyttää. Parin vuoden takainen kesäulkoasu oli vielä paikallaan, mutta tekstit puuttui (minun piti vuosi sitten nostaa ne taas pystyyn, mutta se jäi..). Rupesin miettimään, että mitä jos ottaisin kotisivut taas käyttöön? Innostuin ajatuksesta ja haluaisin taas aloittaa päivittämään niitäkin, niinkuin pari vuotta sitten, se oli niin mukavaa. Nykyään kovin monellahan ei näytä olevan enään kotisivuja, ainoastaan blogi löytyy. Mutta ajatus törmäsi siihen, että minulla ei ole ulkoasua. HTML-koodeja en kuitenkaan niin paljoa ymmärrä, että osaisin tehdä itselleni oman ulkan. Ja nykyään nuo hyvät tekijät ovat aika vähissä, varsinkin kun etsin sellaista joka tekisi ilmaiseksi. Kopiointisivuilta en ala ottamaan, haluan ihan omanlaisen. Osaisitko sinä tehdä ulkoasua minulle, tai tiedätkö ketään, joka osaisi? Haluaisin niin taas aloittaa sen homman..

Eilen ja tämä päivä ollaan tytsyjen kanssa vietetty mummullani kiimingissä. Koirille tekee ihan hyvää maisemanvaihdos, varsinkin kun saivat juosta metsässä ja pelloilla mummuni kanssa. Tuiskullekkin selvästi teki hyvää. Se niin tykkää siitä paikasta. Ja minä olen huomannut, että kuvaustaitoni taitavat olla huonontumassa. Nykyään en ole alkuunkaan tyytyväinen omiin kuviini. Johtuneeko se siitä, että aiheet loppuu? Vai että yritän liikaa? En tiedä. Taidan miettiä liikaa sitä kuvaa. 

Taas kerran tuli näin tylsä postaus, vaan kun ei ole mitään mistä kirjoittaa. Toivottavasti ette tylsisty, ensi viikolle olisi luvassa enemmän äksöniä, esim. ryhmätreenejä olisi suunnitteilla..
Ps. Onneksi en ilmonnut Tuiskua voittajaan, armoton karvanpudotus tais alkaa!

Challenge received

Saimme Ellalta tällaisen haasteen, kiitos siitä!

1. Miksi päädyit juuri tähän rotuun?
- Ennen Tuiskua minä en ollut ollut juurikaan tekemisissä lapparin kanssa. Se ei siis ollut ensimmäisenä vaihtoehtona mitä harkitsimme. Omakotitaloon muutettuamme etsimme keskikokoista, sellaista joka pärjää ulkonakin, ystävällistä ja joka sopisi lapsiperheeseen. Koirakirjaa selaillessa löysimme lapparin kuvan, ja ensimmäisenä reaktiona oli että no siinähän on tosi suloinen koira. Aloin katsomaan tietoa lapparista, ja minusta se kuulosti täydelliseltä. Sopivan kokoinen, luonne mitä parhain, ja se on monipuolinen harrastuskoira.
- Lissun kohdalla asia on vähän toisin, Lissun rotujahan ei ole edes tiedossa. Mutta Lissuun ihastuimme juurikin koon ja luonteen perusteella.

2. Entä miksi juuri kyseinen yksilö?
- Selailin Apulan sivujen pentueilmoituksia, ja ensimmäiseksi löytyi ilmoitus, jossa kerrottiin yhden urospennun olevan vapaana. Noh, laitoimme mailia menemään kasvattajalle, mutta kyseinen pentu oli juuri edellisiltana lähtenyt uuteen kotiinsa. Jatkoin etsimistä kyseiseltä sivulta, ja eteen ilmestyi ilmoitus, että yksi lapparinarttu olisi vielä vapaana. Laitoimme heti tekstaria kasvattajalle, ja kasvattaja kertoi pennun olevan vielä vapaana. Keskustelua jatkoimme säpöllä, ja sovimme ajan milloin menisimme käymään katsomassa pentua. Tuisku oli rauhallinen tössykkä, joka kävi tervehtimässä mutta piakkoin meni pöydän alle nukkumaan. Kuitenkin ihastuimme heti Tuiskuun. Ja itse ihastuin totaalisesti Tuiskun emoon, niin hyväluonteinen koira, jolta Tuisku on kyllä luonteensa varmasti perinyt. Varasimme pennun ja kahden viikon päästä kävimme hakemassa sen kotiin.
- Lissun löysimme erään blogin kautta, ja Lissun kuvan nähtyämme se vain sulatti sydämmen. Ja Lissun nähtyämme se tuntui niin täydelliseltä meidän kotiin. Heti ensimmäisellä tapaamisella Lissu ja Tuisku tulivat toimeen keskenään, ja Lissun luonnekkin tuntui juuri oikealta.

3. Miten keksit koirasi nimen?
- Nimeä miettiessä yksi asia oli varma, ettei Tuiskun nimeksi olisi tullut mikään Musti, Tassu tai Haukku. Tuisku oli ehdoton suosikki, en muista mistä se tuli. Ensimmäiseksi mietimme äitini kanssa Nuppua, mutta loppujenlopuksi se muuttui Tuiskuksi

4. Jos joskus ottaisit jonkun muun rotuisen koiran, mihin ehkä päätyisit?
- Jos elämäntilanne suinkin olisi sopiva tämän koiran tarpeisiin, niin se olisi ehdottomasti siperianhusky. Olen tutustunut muutamaan yksilöön ja itse rotuun, ja se jotenkin viehättää minua niin luonteeltaan kuin myös ulkonäöltäänkin. Toki rodun tarpeet ovat suuret, joten se riippuisi elämäntilanteestani, pystyisinkö hankkimaan sellaisen. Ehdottomat suosikit ovat sheltti ja husky.

5. Onko koirallasi jotain epäkoiramaisia tapoja?
- Tuiskulla on ehkä se, että se on tuommonen hienohelma. Se on erittäin siisti, eikä voisi ikinä sotkea itseään. Tuisku ei koskaan voisi juosta ja rämpiä mudassa ja hiekassa, edes sadepäivinä se ei voi kävellä lenkkejä ilman että se luimistelisi ja varoisi joka askelta. Nurmikolla ei voi missään nimessä kävellä jos se on märkä.
- No Lissu-Lisbet on kokonaan niin epäkoiramainen, että en kehtaa edes alkaa luettelemaan. :)

6. Milloin koirasi sai sinut viimeksi nauramaan? Mitä tapahtui?
- No itseä aina huvittaa se, kun Lissu yrittää komentaa ja isoitella Tuiskulle, Tuisku aina yrittää lepytellä Lissua nuolemalla sen kuonoa, ja Lissun murinan lisääntyessäkkin Tuisku vaan jatkaa, ja loppujen lopuksi Lissu luovuttaa, kun sitä alkaa ottamaan päähän, ettei Tuisku tottele.
- Lissulle tapahtuu sellaisia kommelluksia, että aina saa olla nauramassa. Esimerkiksi ensilumen tultua Lissu juoksi hirvää rallia ympäriämpäri ihan mielissään, ja loppujen lopuksi liukastui ja kaatui pyllylleenkin. Lissu näyttää myös kuulemma lumessa piehtaroidessaan avuttomalta koppakuoriaiselta, joka on kääntynyt selälleen, eikä pääse ylös . Itse en kuitenkaan ole tätä nähnyt, mutta kuulemma erittäin huvittavaa katsottavaa.

7. Mikä on pahin tuho, jonka koirasi on saanut aikaan?
- Tuisku ei ole koskaan tuhonnut mitään suurempaan, ainoastaan ensimmäisinä vuosina moniin villasukkiin tuli reikiä. Pentuaikoina jokaisessa paidanhelmassani oli reikä.
- Lissu ei ole tähän mennessä tainnut tehdä pienintäkään tuhoa.

8. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?
- Tuiskulla se on ehdottomasti sohva.
- Lissulla taitaa olla vanhempieni sänky.

9. Lempikuva/Lempikuvat koirastasi?
- Niitä löytyy monia, mutta tässä on muutama:

Mihin se lumi jäi?

En oo päässyt taas postaamaan vähään aikaan. Lunta oli vielä mukavasti viikko sitten maassa, vaan nyt se on jo sulanut pois. Juurikuin päästiin likaisista kurakeleistä, lumi suli, ja taas ollaan samassa tilanteessa. Jäisiltä keleiltä jääneet terävät kivet pistelee koirien tassuja eikä niillä ole kovin mukava kävellä. Toivottavasti lumi tulis takaisin ja pian. Ja minulla olisi taas ollut mahdollisuus mennä Lissun kanssa mätsäriin viime lauantaina, mutta pakko sanoa, että tällä kertaa omistajan laiskuuden takia se jäi molemmilta koirilta väliin. Noh, eipä meille kummosia kuulu, näin postauksen lopuksi voisin laittaa viikon vanhoja kuvia, ja toivoa että sitä lunta tulisi.