perjantai 12. syyskuuta 2014

Tavoitteena rotumestaruus?

No ei nyt sentään. Tosiaan nyt se on virallista, ilmoitin Tuiskun tokoilemaan avoon 4.10 lappalaiskoirien rotumestaruuskokeeseen. En odota että me sieltä mitään rotumestaruutta voitetaan, tavoitteena on hyvä fiilis sekä koiralla että omistajalla. Okei, toki olen ottanut tavoitteeksi myös että me saadaan ykköstulos, mutta mille sijalle me päästään, ei väliä. Ollaan me saatu aikaiseksi treenata Tuiskun kanssa, ja paketti alkaa vihdoin ja viimein olla kasassa! Vielä kun tämän muutaman viikon aikana tehdään pari kokeenomaista treeniä niin eiköhän se siitä.

Kaikki muut avon liikkeet ovat kyllä olleet kunnossa, kaukot on täydelliset, piilopaikkiksessa pysyy (tai ainakin pitäisi pysyä, treeneissä ei ole noussut), hyppy onnistuu, mutta luoksarin stoppi ja nouto ovat olleet ne ongelmakohdat. NYT, muutamalla treenikerralla Tuisku on onnistunut molemmat liikkeet tekemään kokeenomaisesti. Luoksarin stoppi on nopea, eikä koira enää ennakoi pysähdystä. Ennenhän ongelmana oli se, että yhden pysäytyksen jälkeen Tuisku ennakoi koko ajan seuraavissa luoksareissa. Noudossa hakee kapulaa innokkaasti ja palauttaa sivulle tiputtamatta. Mikä tää olento on kun se niin innokkaasti tekee ja oppii!? No nyt meni taas pelkäksi koiran ylistämiseksi, mutta ongelmakohtia ei onneksi ole vähään aikaan ilmennyt. Seuruussa on ollut suorituksia jolloin se jää jälkeen ja erkanee kauemmas minusta, mutta en ole kokenut sitä varsinaiseksi ongelmaksi kun kyse on vain "parista sentistä".

Nyt kuitenkin olen vieroituksessa koirista sillä ne lähtivät sunnuntaihin asti mökkeilemään äitini kanssa. Kovasti tekisi mieli treenata, varsinkin kun kokeeseen meno olisi edessä. Itse joudun olemaan viikonlopun töissä. Onneksi työharjoittelu kestää vain ensiviikon torstaihin asti! Lissu on ollut kuulemma täysin rauhallinen oma itsensä mökillä.

Tsekkailkaahan edellinen postaus!

perjantai 5. syyskuuta 2014

Mitä te haluatte?

Koska lukijakunta koostuu nykyään huimasta 130:stä käyttäjästä, olisi mukava tietää mitä te haluaisitte lukea blogissamme. Tai mitä te haluatte tietää meistä? Nyt pyydän teitä ehdottamaan ja toivomaan postausaiheita joista rustailla. Lisää treenipostauksia, opetusvideoita, kuvia jostain? Otetaan vielä samaan syssyyn mahdollisuus kysyä! Minusta, koirista, blogista, mistä vain!

Lisäksi sain vihdoin tehtyä bannerin joka miellyttää omaa silmää! Joten bannerista ja ylipäänsä blogin ulkoasusta kaipaan kovasti kommenttia. :)

Kiitän vielä kaikkia edellisen postauksen kommentoijia, teistä on apua!

torstai 4. syyskuuta 2014

Apua sitä tarvitseville

Mä pyydän teitä lukijoita kertomaan omia kokemuksia ja neuvoja mitä tehdä tällaisessa tilanteessa missä olemme nyt. 

Olenhan joskus maininnut että meidän Lissu on hieman ääniherkkä? Ei sitä voi suoraan sanoa araksi, mutta silloin tällöin on aikoja jolloin ei edes lenkille voi lähtä kun jokainen auton, mopon, rakennustyömaa tms. ääni saa sen hermoromahduksen partaalle. Tällainen ajanjakso on ilmennyt viimeksi uutena vuotena rakettien aikaan, mutta Lissu rauhoittui jo parin päivän sisään.

Abouttistarallaa viikko sitten olimme lähdössä normaaliin tapaan iltalenkille ja sitoessani kenkiä jalkaan Lissun seurassa eteisessä, ulkoa kuului muutamaan otteeseen ilmeisesti raketin pamahduksia. Lissu reagoi ääniin heti, syöksähti ulos eteisestä ja kipitti matalana makkariin sängyn taakse piiloon. Millään se ei tullut sieltä pois, joten sinä iltana Lissu jäi sisälle ja käytiin Tuiskun kanssa lenkki kahdestaan. Mähän tietenkin ajattelin että seuraavana päivänä Lissu on varmasti jo normaalisti lähdössä iloisin mielin lenkille.

No, ei ollut. Eikä ole vieläkään. Mä kuvailen nyt tarkasti millaista meidän jokainen lenkki on ollut tämän viikon aikana:

Minun pukiessani vaatteita päälle Lissu tulee vähän epävarman näköisenä eteiseen. Se käy nuuhkimassa ovea, ja vaikkei minkäännäköistä ääntä kuuluisikaan se vetää korvat luimuun ja yrittää hyvin matalana lähtä pois eteisestä. Mä en ole päästänyt sitä lähtemään sillä nyt lähdetään käymään lenkillä. Pieni läähätys alkaa jo eteisessä mutta talomme pihapiiristä päästyämme koira läähättää ja huohottaa jo suu täysin ammollaan. Kävelemme saman autotien vieressä missä ollaan viimeiset kaksi vuotta kävelty joka päivä. Lissu töpöttää (voiko sanoa että hieman kumarassa?) kuin pikajuna eteenpäin, ei haistele eikä tee tarpeitaan (muutakuin pihapiirissä). Vilkuilee hieman sivusilmällä ohikulkevia autoja rauhattomana. Se vain ravaa, ei kuule minua ja näkee vain suunnan mistä pääsee kotiin. Mä en saa siihen mitään kontaktia. Kutsuessani Lissua se vain jatkaa tuijottamista suoraan eteenpäin eikä edes korvat liiku. Se vaan, blokkaa mut ihan täysin. Tuntuu ettei se huomio minun, tai edes Tuiskun rauhallista ja rentoa elekieltä. Sitä on vähän vaikea selittää sanoin, tavallaan se on rauhallinen, ei vedä ja sinkoile kuin pähkähullu, mutta sen kyllä näkee ilmeistä että sisältä päin se on ahdistunut. Tämä olemus jatkuu siis ihan koko lenkin.

Mitä mä sit olen jo yrittänyt tehdä asialle? Ongelmahan on joo kestänyt vasta n. viikon, en oleta että tällainen käytös häviää niin lyhyessä ajassa. Pääasiassa olen kuitenkin vain ollut huomioimatta koko koiraa. En lässytä sille, pariin otteeseen olen Lissulle sanonut neutraaliin äänensävyyn että "ei oo mittää hättää". Sitä me ollaan aina sanottu Lissulle kun se on rauhaton. Mutta se ei vaan kuule mua. Olen yrittänyt pitää itseni mahdollisimman rentona.

Nameja on kokeiltu. Yleensä Lissun ollessa hieman rauhaton syöminen on rauhoittanut sitä. Mutta nyt se ei syö edes kalkkunaa, mitä se normaalisti ei voi vastustaa. Hyvällä lykyllä se ottaa namin suuhun mutta hyvin nopesti sylkäsee ulos. Nyt tarkoitan siis lenkillä syömistä, sisällähän se on ihan normaali rauhallinen itsensä ja ruoka kyllä maistuu paremmin kuin hyvin.

Olen vielä kokeillut Lissun rauhoittamista pysähtymällä jollekkin puiston penkille istumaan niin kauaksi aikaa että se rentoutuisi. Mutta, siinä ajassa kun Tuisku on vetänyt kymmenen minuutin tirsat selällään maaten Lissu istuu vieläkin rauhattomana eteen nojaten, valmiina lähtöön. Silittely ja rauhalliseen ääneen höpöttely ei ole auttanut. Kuitenkin olen huomannut tämän aiheuttavan edes sen pienen muutoksen rennonpaan suuntaan Lissussa. Mutta se stressi palaa takaisin kun lähdemme takaisin liikkeelle.

Olen myös etsinyt tietoa koirien rauhoittavista lääkkeistä, sillä minä en vaan pidä ajatuksesta että Lissu raasu ressaa niin lenkillä. Me asutaan kuitenkin vilkkaassa kaupunkiympäristössä joten moottorin ääniä ja rakennustyömaiden pamahduksia ei pääse nuin vain karkuun. Mä olen kuullut niistä ihan hyviä kokemuksia. Äiti kävi apteekista ostamassa yhden paketin tabletteja kokeiluun. Ei nämä kuitenkaan mitään ell:n vahvoja ja varsinaisia lääkkeitä ole, vaan Serene-UM calm "täydennysrehu". Tabletit siis sisältää vitamiineja, hivenaineita sekä aminohappoja, jotka ylläpitävät mieltä rauhoittavan serotoniinin tuotantoa.

Vinkkejä, omia kokemuksia, koiran rauhoittavista lääkkeistä? 

Kysyä saa ihan mitä vain, myönnän olevani täysin kokematon tämän asian kanssa, Tuiskuhan kun ei ole koskaan hätkähtänyt yhtikäs mistään. Tarkennusta saa mihin kohtaan vain, toivottavasti tekstiäni ymmärtää.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Yo quiero estar contigo, vivir contigo


Selvästi työssäoppiminen painaa liikaa harteillani kun en viitsi istahtaa koneelle edes hetkeksi kirjaamaan. Täksi viikonlopuksi pääsimme rauhoittumaan metsän uumeniin kun lähdettiin perjantai-iltana kohti Pudasjärveä. Valitettavasti olen niin väsynyt etten jaksa kummoisempaa tekstiä kirjoittaa, onneksi kuvat puhuvat puolestain! Löydettiin muutama uusi lenkkipolku jota pitkin pääsimme mitä kivempiin maisemiin. Lauantaina puuhailtiin kapulan kanssa sisällä, Tuisku oli pätevä ja toi kapulaa ihan omatoimisesti suoraan sivulle <3 Yhden kerran tiputti selkäni takana mutta nosti heti ja toi sivulle. Pari kertaa tuli hieman liian eteen mutten alkanut korjaamaan kun fiilis oli tosi kiva.











Kännykkäkuvat on laadukkaita! Suurimmassa osassa kuvista Lissu menee omia polkujaan mutta sain minä sen muutamaan kuvaan kun sattui olemaan hihnassa rauhottumassa... Välillä tuntui siltä että neiti meinasi juosta itsensä hengiltä.

perjantai 15. elokuuta 2014

... Is a dog


Hmh, ja juuri näin sopivasti tokoilun alkaessa kukoistaa Tuisku aloitti juoksut. Tai no, vielä ei ole tippoja näkynyt asunnossa mutta koira on alkanut olla lenkillä aika perässä vedättävä (koko ajan nuuhnuuh) ja töistä tullessani Lissu oli koko ajan kiinni Tuiskun takapuolessa. Joten epäilys on hyvin suuri. Sinänsä tämähän on ihan mahtava uutinen, saadaan syksy vapaaksi juoksuista! Ei tarvi pelätä jääkö kokeet välistä niiden takia.

Tämä jää nyt lyhyeksi postaukseksi kun halusin muutaman kuvan julkaista. Huomenna aamusta lähtö kohti Iin RN:lyä, menen esittämään kaverin labbiksen. Ja ainiin, täytynee hehkuttaa meidän hienoa kapulatreeniä eiliseltä! Ollaan taas ottamassa askelta edemmäs, Tuisku oli hirrmuiloinen kapulasta ja tarjosi jopa itse sivulle tuomista josta saikin ihan supermahtavat kehut.

Ja mitä otsikkoon tulee, uusi kansikuvani:

perjantai 8. elokuuta 2014

Ryhmätreeneissä - finally!

Näyttelyn jälkeen ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, edelleen tappavan kuumat kelit jatkuu ja alkaa jo käydä sääliksi koiria kun ei voi heittää pitkiä lenkkejä. Yhtenä iltana oli kuitenkin sen verran viileä että päästiin kävelemään vähän kauemmas kotoa pururadalle, jossa koirilla oli hyvä juosta irti. Pidin molempia irti yksitellen, Lissu köpötteli rauhallista tahtia ja pysyi tiellä, mutta Tuiskulla oli selvästi hirveä vapauden huuma kun neiti juoksi tuhatta ja sataa puskissa, ojissa, pienessä purossa ja metsäryteikössä, tiellä kävi käppäilemässä vain luokse tullessaan. :D Pörröä voi nykyään luottavaisin mielin pitääkkin irti, kun tulee jokaisesta käskystä luokse. Loppumatkasta yhdessä vaiheessa Tuisku pyöri ensin ympärilläni ja lähti uudelle kierrokselle puskaan. Pienen matkan päässä näin jäniksen sujahtavan vauhtiin suoraan Tuiskun menosuunnassa, mutta ihme kyllä pörrö ei edes huomannut sitä (onneksi). Täälläpäin Oulua täytyy kyllä olla tosi tarkkana koiran juostessa vapaana, sillä sitikaneja löytyy nykyisin ihan järettömän paljon..

Tänään koulun jälkeen (ainiin, se pirun koulu alkoi...) suunnattiin Tuiskun kanssa uimahallin viereen ryhmätreeneihin! FBn kautta löytyy paljon innokkaita treenaajia, ja pakkohan sitä on itseä jossain vaiheessa ottaa niskasta kiinni ja raahautua treenaamaan paikkista häiriössä. Paikalle tultaessa Tuisku oli ihan "jee leikkikavereita" -fiiliksissä mutta hyvin äkkiä ymmärsi että jaha nyt treenataan.

Otettiin ensin kaukoja, tahti oli hieman hidas ja yksi tuplakäsky istumiseen, tietenkin kuumuus verottaa.

Sitten paikkamakuuta, ensin hieman sivuummalla muista koirista - ei ongelmaa, makasi rauhallisesti kontaktissa, välillä vilkaisi toisiin koiriin mutta pysyi rauhallisena. Seuraavana mentiin riviin, oltiin toisessa päässä joten vain yksi koira oli vieressä. Mä ihan äimistyin että näinkin pitkän tauon jälkeen koira makaa täysin rauhallisena välittämättä yhtään muista koirista. Ympärillä oli paljon häiriötä, ihan vieressä yksi koira hyppäsi omistajan syliin ja ei mitään vaikutusta Tuiskuun, ainoastaan katsoi hieman ihmetellen. Sain ihan vapaasti pyöriä ympärillä kauempanakin, käydä puun takana piilossa muutama sekunti. Yhden kerran se nousi, mutta syynä oli vain kutiava tassu (ilmeisesti joku kuusen neulanen..), muuten oon ihan superhyperylpeä tuosta koirasta <3 Se on varma!

Yksi pätkä seuruuta pysähdyksillä ja täykkärillä, seurasi innokkaasti ja tosi tiiviisti kuitenkaan painamatta. Edelleen hehkutan tätä Tuuterin seuruuta, siitä on tullut ihan mahtava!

Jääviä. Maahanmeno ihan nappisuoritus, seuruu erinomaista ja maahanmeno supernopea. Pysyi maltillisesti maassa kävellessäni ohi ja sivulle tullessani odotti rauhassa kunnes käskyn kuuluessa suhahti istumaan. Seisomisessa ensimmäisellä yrityksessä teki niin hienon istumisen, oho ja uusiksi. Toisella kerralla tuli hieno stoppaus seisomaan, taas odotti kun kiersin takaa ja istui vasta antaessani käskyn.

Luoksari jäi ottamatta mutta otettiin pariin kertaan noutoa. Edellisillä kerroilla on hakenut innokkaasti ja oma-aloitteisesti ilman käskyä, mutta tänään tarvittiin tuplakäskyjä ja käsimerkkejä. Luulenpa että näin kuumalla ei kovin tee mieli noutaa. Kunhan koiran sai matkaan itse noudot oli onnistuneita, vain yksi tiputus jonka korjasi ja antoi kapulan käteen.

Kameraa ei ole tullut käytettyä, joten postausta värittää muutama kännykkäkuva!


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kiiminki RN 2.8.14

Melkein vuoden näyttelytauko sai loppunsa eilen. Vihdoin lähtiessäni kohti näyttelypaikkaa mukaan tuli myös oma pörrykkä, olenhan mä kerennyt melko paljon kiertää näyttelyitä turistina tämän kuluneen vuoden aikana.

Lappareille ei ollut tarkkaa alkamisaikaa, klo 11.30 alkoi suomenpystykorvat joiden jälkeen oli vielä pohjanpystykorvat ennen pörröjä. Pystäreitä oli yhteensä hieman päälle parikymmentä. Tuomarina oli Raimo M Viljanmaa, joka arvosteli melko hitaasti, mutta aika kului kuitenkin mukavasti kun hän kertoi jokaisen koiran arvostelun yleisölle. Pari tuntia saimme odotella kunnes oli pörröjen vuoro.

Pörröjä oli ilmoitettu 14kpl. Tuisku mukaan lukien valionartuissa oli kolme koiraa. Tuiskulla oli kehässä hyvin virtaa ja ravasi paremmin mitä koskaan on kehissä juossut, olin niin tyytyväinen! Seisoi kuin patsas, antoi tuomarin mitata (tulos 45cm) sekä katsoa hampaat ilman että sai älytöntä hepulikohtausta. :D Yksilöarvostelusta ERI, kilpailuluokassa sijoittui toiseksi kera SAn, tuomari olisi toivonut jämäkämpää hännänkantoa "juuresta" asti. Minä olen täysin samaa mieltä! Muuta noottia ei arvostelussa lukenut. PN-kehässä ravattiin sijalle neljä, enkä voisi olla tyytyväisempi tulokseen! Pääsi ehdottomasti näyttelykärpänen puraisemaan, loppuvuodelle on luvassa vain erkkari mutta ensivuodelle täytyy ehdottomasti ilmoittaa vähän enemmän kehäilemään.

Huomasi kyllä että Tuisku ei ole vähään aikaan käynyt tällaisen koirapaljouden seassa.. Välillä neiti syöksähteli milloin minnekkin lähelle olevaa koiraa kohti että leikitään. Vähän nostatti siis pelkoa meidän paikkamakuuta kohtaan. Eihän me olla koko kesänä tehty yhden ainuttakaan paikkamakuuta koirarivissä, olisi ehkä aika suunnata ryhmätreeneihin...

VAL ERI VAK2 SA PN4 Raimo M Viljanmaa
Hyvä liike. Kaunis nartun pää, hyvät korvat. Rungoltaan tiivis, jäntevä, oikea järeysaste. Täysi turkki, hyvä häntä.

Kuvista suuri kiitos Tarulle!


Molemmat kuvat © Taru Vallius