sunnuntai 24. elokuuta 2014

Yo quiero estar contigo, vivir contigo


Selvästi työssäoppiminen painaa liikaa harteillani kun en viitsi istahtaa koneelle edes hetkeksi kirjaamaan. Täksi viikonlopuksi pääsimme rauhoittumaan metsän uumeniin kun lähdettiin perjantai-iltana kohti Pudasjärveä. Valitettavasti olen niin väsynyt etten jaksa kummoisempaa tekstiä kirjoittaa, onneksi kuvat puhuvat puolestain! Löydettiin muutama uusi lenkkipolku jota pitkin pääsimme mitä kivempiin maisemiin. Lauantaina puuhailtiin kapulan kanssa sisällä, Tuisku oli pätevä ja toi kapulaa ihan omatoimisesti suoraan sivulle <3 Yhden kerran tiputti selkäni takana mutta nosti heti ja toi sivulle. Pari kertaa tuli hieman liian eteen mutten alkanut korjaamaan kun fiilis oli tosi kiva.











Kännykkäkuvat on laadukkaita! Suurimmassa osassa kuvista Lissu menee omia polkujaan mutta sain minä sen muutamaan kuvaan kun sattui olemaan hihnassa rauhottumassa... Välillä tuntui siltä että neiti meinasi juosta itsensä hengiltä.

perjantai 15. elokuuta 2014

... Is a dog


Hmh, ja juuri näin sopivasti tokoilun alkaessa kukoistaa Tuisku aloitti juoksut. Tai no, vielä ei ole tippoja näkynyt asunnossa mutta koira on alkanut olla lenkillä aika perässä vedättävä (koko ajan nuuhnuuh) ja töistä tullessani Lissu oli koko ajan kiinni Tuiskun takapuolessa. Joten epäilys on hyvin suuri. Sinänsä tämähän on ihan mahtava uutinen, saadaan syksy vapaaksi juoksuista! Ei tarvi pelätä jääkö kokeet välistä niiden takia.

Tämä jää nyt lyhyeksi postaukseksi kun halusin muutaman kuvan julkaista. Huomenna aamusta lähtö kohti Iin RN:lyä, menen esittämään kaverin labbiksen. Ja ainiin, täytynee hehkuttaa meidän hienoa kapulatreeniä eiliseltä! Ollaan taas ottamassa askelta edemmäs, Tuisku oli hirrmuiloinen kapulasta ja tarjosi jopa itse sivulle tuomista josta saikin ihan supermahtavat kehut.

Ja mitä otsikkoon tulee, uusi kansikuvani:

perjantai 8. elokuuta 2014

Ryhmätreeneissä - finally!

Näyttelyn jälkeen ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, edelleen tappavan kuumat kelit jatkuu ja alkaa jo käydä sääliksi koiria kun ei voi heittää pitkiä lenkkejä. Yhtenä iltana oli kuitenkin sen verran viileä että päästiin kävelemään vähän kauemmas kotoa pururadalle, jossa koirilla oli hyvä juosta irti. Pidin molempia irti yksitellen, Lissu köpötteli rauhallista tahtia ja pysyi tiellä, mutta Tuiskulla oli selvästi hirveä vapauden huuma kun neiti juoksi tuhatta ja sataa puskissa, ojissa, pienessä purossa ja metsäryteikössä, tiellä kävi käppäilemässä vain luokse tullessaan. :D Pörröä voi nykyään luottavaisin mielin pitääkkin irti, kun tulee jokaisesta käskystä luokse. Loppumatkasta yhdessä vaiheessa Tuisku pyöri ensin ympärilläni ja lähti uudelle kierrokselle puskaan. Pienen matkan päässä näin jäniksen sujahtavan vauhtiin suoraan Tuiskun menosuunnassa, mutta ihme kyllä pörrö ei edes huomannut sitä (onneksi). Täälläpäin Oulua täytyy kyllä olla tosi tarkkana koiran juostessa vapaana, sillä sitikaneja löytyy nykyisin ihan järettömän paljon..

Tänään koulun jälkeen (ainiin, se pirun koulu alkoi...) suunnattiin Tuiskun kanssa uimahallin viereen ryhmätreeneihin! FBn kautta löytyy paljon innokkaita treenaajia, ja pakkohan sitä on itseä jossain vaiheessa ottaa niskasta kiinni ja raahautua treenaamaan paikkista häiriössä. Paikalle tultaessa Tuisku oli ihan "jee leikkikavereita" -fiiliksissä mutta hyvin äkkiä ymmärsi että jaha nyt treenataan.

Otettiin ensin kaukoja, tahti oli hieman hidas ja yksi tuplakäsky istumiseen, tietenkin kuumuus verottaa.

Sitten paikkamakuuta, ensin hieman sivuummalla muista koirista - ei ongelmaa, makasi rauhallisesti kontaktissa, välillä vilkaisi toisiin koiriin mutta pysyi rauhallisena. Seuraavana mentiin riviin, oltiin toisessa päässä joten vain yksi koira oli vieressä. Mä ihan äimistyin että näinkin pitkän tauon jälkeen koira makaa täysin rauhallisena välittämättä yhtään muista koirista. Ympärillä oli paljon häiriötä, ihan vieressä yksi koira hyppäsi omistajan syliin ja ei mitään vaikutusta Tuiskuun, ainoastaan katsoi hieman ihmetellen. Sain ihan vapaasti pyöriä ympärillä kauempanakin, käydä puun takana piilossa muutama sekunti. Yhden kerran se nousi, mutta syynä oli vain kutiava tassu (ilmeisesti joku kuusen neulanen..), muuten oon ihan superhyperylpeä tuosta koirasta <3 Se on varma!

Yksi pätkä seuruuta pysähdyksillä ja täykkärillä, seurasi innokkaasti ja tosi tiiviisti kuitenkaan painamatta. Edelleen hehkutan tätä Tuuterin seuruuta, siitä on tullut ihan mahtava!

Jääviä. Maahanmeno ihan nappisuoritus, seuruu erinomaista ja maahanmeno supernopea. Pysyi maltillisesti maassa kävellessäni ohi ja sivulle tullessani odotti rauhassa kunnes käskyn kuuluessa suhahti istumaan. Seisomisessa ensimmäisellä yrityksessä teki niin hienon istumisen, oho ja uusiksi. Toisella kerralla tuli hieno stoppaus seisomaan, taas odotti kun kiersin takaa ja istui vasta antaessani käskyn.

Luoksari jäi ottamatta mutta otettiin pariin kertaan noutoa. Edellisillä kerroilla on hakenut innokkaasti ja oma-aloitteisesti ilman käskyä, mutta tänään tarvittiin tuplakäskyjä ja käsimerkkejä. Luulenpa että näin kuumalla ei kovin tee mieli noutaa. Kunhan koiran sai matkaan itse noudot oli onnistuneita, vain yksi tiputus jonka korjasi ja antoi kapulan käteen.

Kameraa ei ole tullut käytettyä, joten postausta värittää muutama kännykkäkuva!


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kiiminki RN 2.8.14

Melkein vuoden näyttelytauko sai loppunsa eilen. Vihdoin lähtiessäni kohti näyttelypaikkaa mukaan tuli myös oma pörrykkä, olenhan mä kerennyt melko paljon kiertää näyttelyitä turistina tämän kuluneen vuoden aikana.

Lappareille ei ollut tarkkaa alkamisaikaa, klo 11.30 alkoi suomenpystykorvat joiden jälkeen oli vielä pohjanpystykorvat ennen pörröjä. Pystäreitä oli yhteensä hieman päälle parikymmentä. Tuomarina oli Raimo M Viljanmaa, joka arvosteli melko hitaasti, mutta aika kului kuitenkin mukavasti kun hän kertoi jokaisen koiran arvostelun yleisölle. Pari tuntia saimme odotella kunnes oli pörröjen vuoro.

Pörröjä oli ilmoitettu 14kpl. Tuisku mukaan lukien valionartuissa oli kolme koiraa. Tuiskulla oli kehässä hyvin virtaa ja ravasi paremmin mitä koskaan on kehissä juossut, olin niin tyytyväinen! Seisoi kuin patsas, antoi tuomarin mitata (tulos 45cm) sekä katsoa hampaat ilman että sai älytöntä hepulikohtausta. :D Yksilöarvostelusta ERI, kilpailuluokassa sijoittui toiseksi kera SAn, tuomari olisi toivonut jämäkämpää hännänkantoa "juuresta" asti. Minä olen täysin samaa mieltä! Muuta noottia ei arvostelussa lukenut. PN-kehässä ravattiin sijalle neljä, enkä voisi olla tyytyväisempi tulokseen! Pääsi ehdottomasti näyttelykärpänen puraisemaan, loppuvuodelle on luvassa vain erkkari mutta ensivuodelle täytyy ehdottomasti ilmoittaa vähän enemmän kehäilemään.

Huomasi kyllä että Tuisku ei ole vähään aikaan käynyt tällaisen koirapaljouden seassa.. Välillä neiti syöksähteli milloin minnekkin lähelle olevaa koiraa kohti että leikitään. Vähän nostatti siis pelkoa meidän paikkamakuuta kohtaan. Eihän me olla koko kesänä tehty yhden ainuttakaan paikkamakuuta koirarivissä, olisi ehkä aika suunnata ryhmätreeneihin...

VAL ERI VAK2 SA PN4 Raimo M Viljanmaa
Hyvä liike. Kaunis nartun pää, hyvät korvat. Rungoltaan tiivis, jäntevä, oikea järeysaste. Täysi turkki, hyvä häntä.

Kuvista suuri kiitos Tarulle!


Molemmat kuvat © Taru Vallius

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kaksi vuotta sitten...


... Lissu-Lisbet kaunokainen asteli meidän talouteen. Virallinen vuosipäivä meni 18.7. Moni varmaan tietää tämän tunteen - tuntuu kuin Lissu olisi ollut meillä aina mutta toisaalta taas tuntuu että se tuli vasta eilen. Lissun löytämisen jälkeen ei mennyt varmaan kuin hieman päälle viikko neiti oli jo meidän, "hätäistä" (mutta tietenkin harkittua) päätöstä ei ole tarvinut kertaakaan katua, sillä Lissu on osoittautunut niin mahtavaksi ja helpoksi koiraksi että huh. Sen kummempia vastoinkäymisiä meillä ei ole ollut, alkuaikojen remmirähjäys on saatu kuriin ja epävarmuus ihmisiä kohtaan on vähentynyt huomattavasti. Eräs lenkkituttava aina muistuttaa vastaan tullessa, miten paljon rohkeampi ja pirteämpi Lissu on kuin kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa tavatessa. Se on uskomattoman hieno koira <3

Pari viikkoa sitten tilin tullessa lähdettiin Mustiin & Mirriin ostamaan uusia Rukka-valjaita. Halusin ehdottomasti Y-valjaat heijastimilla, ja Rukat osoittautuivat väreiltään, malliltaan ja istuvuudeltaan parhaimmaksi meidän parivaljakolle peruslenkeille. Olen kyllä ehdottomasti tykännyt, edellisten valjaiden ongelmana on ollut kyynärän takaa hiertäminen jolloin varsinkin Lissun kävely on muuttunut töpöttelyksi joka ei tietenkään ole hyväksi kropalle. Nämä valjaat on pitempää mallia jolloin kyynärän taakse jää runsaasti tilaa. Ainoa miinus on valuminen ja pyöriminen sivuille, Lissulla taas enemmän kun Tuiskulla on karvaa tukemassa. Tuisku sai pinkit, Lissulle ajattelin samaa aluksi mutta jotenkin tuo keltainen oli söpömpi Lissulle. :D



Kävin 12.7 Äimäraution raviradalla koiranäyttelyssä kuvaamassa lapinkoirat. Mielessä pyöri koko ajan että olisi pitänyt ilmoittaa Tuisku kehään, onneksi ilmoitin sen Kiiminki RN parin viikon päähän, sillä todellakin on näyttelykärpänen päässyt puremaan. Ensin ajattelin säästää rahat seuraavaan tokokokeeseen, mutta tiesin että kuitenkin tulen katumaan myöhemmin jos en ilmoita. Tuttu tuomari (Raimo M. Viljanmaa) joka tykkäsi Tuiskusta viime kerralla. Ennen lapinkoirien kehää kävin ostoksilla, suunnitelmana oli ostaa lelu joka kelluu vedessä. Mukaan lähti dummyn lisäksi punainen narupallo, pieni pinkki kansio Tuiskun papereille (jätin Lissulle ostamatta, sillä Lissulla ei harrastuksiin ole kuin rokotuskortti, molempien ell. jne paperit ovat isossa kansiossa) ja punainen helposti kasattava kangastuoli. Lapinkoirakuvat löytyvät TÄÄLTÄ.



Tämä viikonloppu vietettiin mökillä. Ei nähty poroja eikä muita eläimiä kertaakaan, joten Tuiskukin pääsi pieniä pätkiä juoksemaan vapaana ja pörröön pystyi luottamaan täysin, käskyt kulkeutui korville ja luokse tultiin heti kun pyysin. Ostin muutama päivä sitten Mustista & Mirristä ohjatun noudon kapulan, jotta Tuiskulla olisi mukavempi noutaa kevyttä ja kapeampaa kapulaa. Mökin pihassa muutaman kerran sitä nakkelin ja pörröllä on herännyt kiinnostus uudelleen helpommin kannettavaan kapulaan. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa että mitään sivulle tuomista en vaadi, vaan olen odottanut Tuiskua käsi ojossa ja Tuisku tuo kapulan mun käteen. Tämä siis siksi että Tuiskun ongelmana on ollut se kapulan tiputtaminen ja nyt sillä on alkanut mennä perille että se kapula annetaan mun käteen ja vasta sitten saadaan palkka. Mutta, mä nyt hillitsen itseni enkä vaadi sitä sivulle tuloa vielä pitkään aikaan vaan tehdään pelkästään siihen käteen tuomista, ja kunnes se sujuu täydellisesti katsellaan miten opetan sivulle tuomisen.



Muutaman kerran koirat pääsivät uimaan ja Tuisku nouti uutta dummya. Ja lenkeillä päästiin taas rehkimään kun käveltiin jyrkkiä mäkiä ylös ja alas sekä rämmittiin umpimetsässä. Makkaraa ja kakkua on syöty ja auringosta nautittu yllinkyllin. Nyt ollaan back in Oulu ja aletaan Tuiskun kanssa käymään iltaisin lähikentällä treenaamassa ja hiomassa tokoliikkeitä kuntoon, olen nyt kaavaillut ekaa avokoetta 13.9.

Jokunen hetki sitten suomenlapinkoirien FB-ryhmässä oli puhetta hymyileekö toisten lapinkoirat kun niitä raksutellaan - meillä ainakin!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Poissa maisemista


Tämä kolmikko on pyörinyt viimeisen viikon Kiimingissä. Ilmat ovat olleet todella kuumat varsinkin loppuviikosta, joten ollaan visusti pysytelty sisätiloissa.

Perjantaina suunnattiin pitkästä aikaa edellisen kodin ympäristöön treffaamaan kaverin nuorta labbisnarttua. Tuisku ja Lissu oli hieman varautuneita Kerttua kohtaan kun toinen oli niin innoissaan hyppimässä silmille. Lissu ei ikärasistina jaksanut välittää Kertusta koko lenkkinä, mutta Tuisku lämpeni loppulenkistä jo vähän ja saivat pientä leikkiä aikaan. Ei otettu kuin posekuva kolmikosta, lenkin aikana satoi sen verran paljon etten kehdannut muuten kuvia ottaa. Tulihan nuita pururatoja ikävä, kun koiratkin sai juosta koko matkan vapaana.


Sunnuntaina käytiin Koitelissa kävelemässä ja nautiskelemassa luonnosta. Käärmeiltä ja punkeilta onneksi säästyttiin, mutta auringonpaistetta saatiin taas karata varjoisiin paikkoihin. Päästiin vähän syrjäsemmälle saarelle hengaamaan jolloin koirat sai tutkiskella vähän paikkaa vapaana. Tehtiin vähän namijahtia josta neidit tykkää ihan mahdottomasti, saa molemmat kiihtymään nollasta sataan. Uimaan ei päästy kunnolla kun ei sopivaa ja turvallista paikkaa löytynyt. Tuisku viihdytti ohikulkijoilla hauskoilla tempuillaan samaan aikaan kun kuvasin sitä. :D


Maanantaina ajeltiin Jäälin soramontuille uittamaan koiria. Pohja oli tosi kiva, pelkkää sileää hiekkaa ja ei ollut ihan äkkisyvää, vesi oli kivan vaalean sinistä ja kirkasta. Tuisku sai uitua todella paljon, tosin vain namin perässä tuli pitempiä matkoja. Lissu on ennen vain kahlaillut mutta tällä kertaa kannoin sen muutaman kerran syvemmälle josta laskin veteen. Kerran se itse tuli niin syvälle että joutui uimaan. Aluksi uiminen oli melkoista läpyttelyä ja vähän hätäistä, mutta toisella kerralla uiminen oli jo huomattavasti varmempaa ja tyyli parempaa. Minäkin uskalsin mennä ihan kunnolla uimaan, jota ei ole tullut tehtyä viimeiseen kahteen kesään.. Kesän ensimmäinen käärmekkin bongattu, hyh!


Tuiskun ilmoitin jokunen päivä/viikko sitten Kiimingin ryhmikseen 2.8. Saa nähdä miten käy, on neidin karvat kuitenkin kasvaneet hyvin takaisin. Tokoilu on ollut vähän jäissä lähinnä kuuman ilman takia, sisällä ollaan tehty päivittäin pientä kapula- ja kaukotreeniä.