sunnuntai 26. lokakuuta 2014

You're my downfall you're my muse, my worst distraction my rhythm and blues


Kun otsikkoa ei keksi mulla on tapana laittaa jonkun biisin (jota btw rakastan yli kaiken...) sanoituksia tilalle, säästää itseään turhalta stressiltä.. :D Me saatiin pari päivää sitten paljon paljon lunta tänne Ouluun, oli ihanan kevyt lumisade ja valkoinen lumi valaisee mukavasti pimeälläkin. Sää oli kuitenkin sen verran lämmin että eihän meidän lenkeistä tullut mitään kun kymmenen metrin jälkeen Tuiskun varpaanvälit pursusi lumipalloista. Ja mitä enemmän se niitä puri pois sitä enemmän kuola keräsi jäisiä ja kipeitä palloja joka puolelle tassuja. Noh, eilisen ja tämän päivän on satanut puhdasta vettä joten kaikki lumi on muuttunut loskaksi. Tuisku se ei tykkää ei sitten ollenkaan sateesta, lenkillä se katsoo mua aina sillä ilmeellä niinkuin mä laiminlöisin sitä toden teolla.

Keskiviikkona ohjatussa tokossa oli aiheena paikkis, jäävät sekä ruutu. Aloitettiin paikkiksella, mä alkuun arvelin että paikkiksen otto heti halliin astuessa ei ole hyvä idea, sillä Tuisku on silloin täydessä energiassaan valmiina "paiskimaan töitä" seuraavan tunnin ajan (tästä syystä mennään hyvissä ajoin koepaikalle jotta koiralla kerkeää laskeutua kovimmat kierrokset ennen paikkista). Noh, koira meni hyvin maahan ja jäi rauhassa makaamaan kun kävelimme piiloon. Olisikohan aikaa mennyt ehkä minuutti, kun kouluttaja huusi että lapinkoira nousi. Lähdin piilosta ja siellähän se Tuisku seistä törötti rivissä. Ei se vilkuillut eikä sillä ollut taaskaan aikomusta lähtä mihinkään, kunhan seisoi ja katsoi mua ilmeellä "mitä sä nyt jätit mut tänne haluun tehdä jotain". Käskin maahan ja menin takaisin piiloon, loppuajan pysyi rauhallisena maassa. Hallissa oli muilla kentillä (halli jaettu siis kolmeen osaan) paljon koiria ja melua näyttelyharkoissa, kouluttajan mukaan Tuisku oli sinne katsellut ja ihmetellyt kunnes nousi seisomaan. Saattoihan siihen vaikuttaa myös se kun meidän viereinen koira karkasi ennen paikkista Tuiskun luo ja Tuisku joutui ärähtelemään liian lähelle tulemisesta.. Pidin Tuiskulle uuden lyhyen paikkamakuun sillä aikaa kun kouluttajat kommentoivat muiden suorituksia, ei ongelmaa.

Me aloitettiin jäävillä. Otettiin ensin maahanmeno ohjattuna, kouluttaja käveli lähellä häiriönä. Liikkeelle lähtiessä Tuisku vilkaisi kouluttajaa mutta siirtyi heti katsomaan minua. Maahanmeno siisti ja nopea, mutta ennakoi perusasennon kouluttajan "käskystä". Eli enemmän jääviä ohjattuna ja palkkausta maahan. Seisominen meni vähän överiksi kun Tuiskulla oli nenässä jotain, kaksi ensimmäistä kertaa epäonnistui kun liikkeelle lähtiessä aivasteli, puisteli päätä ja jäi seisomaan. Kolmannella kerralla saatiin hyvä suoritus. En ole varma ennakoiko se seisomista, vai johtuiko se tosiaan tuosta aivastelusta.

Treenattiin itsenäisesti kaukoja. Nyt kun ensimmäinen m-i vaihto on alkanut sujumaan ja koira nousee ensimmäisestä käskystä, ongelmaksi on tullut se että Tuisku vetää silloin tällöin lonkalleen  ja vinoon maahanmenossa. Heti oon huomauttanut tiukasti. Kaukoissa minun itseni täytyy olla tarkkana sillä jos olen vähänkään sekava ja pihalla mitä teen ei koira ollessaan innostunut keskity ei sitten ollenkaan ja alkaa tämä pelleily. Saatiin kuitenkin pari onnistunutta pätkää!

Viimeisenä treenattiin ruutua, me ei olla otettu tätä liikettä ei sitten ollenkaan kun minun pitäisi hankkia ruutua varten kartiot sekä nauha. Käskyksi olen päättänyt "mene", laitettiin namialustaan namit ja lähetin muutamaan otteeseen koiran ruutuun napsimaan herkut. Kunhan saan kamat hommattua aletaan enemmän treenaamaan ruutua, näytti Tuiskusta olevan ihan hauskaa puuhaa.

Perjantaina lähdettiin hallille omatoimitreeneihin kovasta lumipyrystä huolimatta. Oma fiilis oli tosi laiska ja jaksamaton, joten ihan suosiolla olisi voinut jättää ne kaukojen tekeminen väliin. Kerrattiin pariin otteeseen kaikkia liikkeitä paitsi hyppyä taukojen kera, muut liikkeet paitsi ne kaukot onnistui mallikkaasti joten en niistä ala sen enempää selittämään ettei tästä postauksesta tuu ihan jumalattoman pitkä. :D Luoksarit saa erityismaininnan, ihan mahtavia stoppeja! Mutta ne kaukot... Aika paljon toistoja tehtiin sillä jokaisella kerralla meni jokin vikaan. Koira ei joko noussut istumaan ensimmäisessä vaihdossa tai sitten veti lonkalleen. Pari kertaa oli myös niin innoissaan että istumaannousussa pomppasi muutaman sentin eteenpäin, tämä kuitenkin korjaantui sillä että siirsin palkan Tuiskun taakse. Saatiin me kuitenkin muutamat onnistuneet vaihdot johon oli hyvä lopettaa treenit. Näin sadepäivinä on hyvä ottaa tekniikkatreeniä sisällä, joten eiköhän palaset saada loksahtamaan takaisin paikoilleen. Mulla on pahana tapana pitää liikkeiden treenaaminen samanlaisena, aina ei muista että kaukoissakin on hyvä vaihdella sitä välimatkaa pitkästä ihan lyhyen lyhyeen välimatkaan.

Ehkä olisi taas aika aktivoitua tämän bloggaamisen kanssa, ettei niitä postauksia tulisi vain kerran viikossa ja nekin sisältää vain Tuiskun tokotreenejä.. :D

maanantai 20. lokakuuta 2014

201014

... Me tehtiin totaalinen läpimurto tässä meidän luoksarin stopissa! Kiitos käsimerkin. Taino, ainakin itsestä tuntuu siltä... :D

Tänään aamulenkillä kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset asiat meidän avon luoksarin suhteen. Olen yrittänyt tehdä viime keväästä asti kaikkeni että me saataisiin se stoppi nopeaksi ja napakaksi. Käsky on vaihtunu kerran kesän aikana, kaikki mahdolliset palkkauskeinot ja äänenpainot olen käynyt läpi eikä se koira yksinkertaisesti pysähdy kunnolla. Käsimerkkiä olin myös joskus pohtinut suullisen käskyn sijaan, mutta jostain syystä olen aina ajatellut ettei se sovi Tuiskulle (öööh miksi ei?). Että se muka jäisi aina haistelemaan sitä muka lentävää namia jne p*skaa.

Näitä ajatellessani minua alkoi jo suorastaan ärsyttämään tämä meidän paikallaanjunnaaminen ja päätin seuraavalla nurmikentällä edes kokeilla käsimerkkiä. Siis tätä että muka heitän palkan Tuiskua kohti. Enhän minä siinä enää voi menettää mitään.

Noh, niin se hetki tuli, jätin Tuiskun istumaan paikoilleen ja lähdin Lissun kanssa kauemmas. Kutsuin Tuiskun ja neiti lähti tulemaan hurjaa vauhtia. Huitaisin sievän käsimerkin niinkuin olisin mukamas heittämässä herkkua. JA SEHÄN KOIRA PYSÄHTYI KUIN SEINÄÄN. Palkka tuli minulta vähän myöhässä kun jäin suu auki tölläämään koiraa joka oli juuri tehnyt tosi makeen stopin eikä lähtenyt edes etsimään namia, seisoi paikoillaan ja vähän katseli maata sekä minua. Siis ihan mahtava juttu! Koira sai varmaan taskullisen nameja.

Päivemmällä lähdettiin Tuiskun kanssa kahdestaan treenaamaan läheiselle nurmikentälle lisää luoksaria. Tehtiin paljon läpijuoksuja stoppien välissä, ei ollenkaan ollut ennakointia. Nakkasin pari kertaa lyhyeltä matkalta Tuiskulle herkun heti käsimerkillä. Sitten vaihdoin takapalkkaan. Se pysähtyi jokaikisellä kerralla kuin seinään, heti pysähdyksestä vapautus palkalle. Se oli niiiin hieno! Ei juurikaan haistellut ja etsinyt namia maasta, vähän katseli maata kun vapautin palkalle. En vain ymmärrä miksen ole koittanut tätä tekniikkaa ennen... Tyhmä minä, mukamas ei ole Tuiskun juttu. Tästä on hyvä jatkaa luoksarin treenaamista kuntoon, onneksi vielä on aikaa ennen Tornion koetta, johon meillä näin btw vaihtui tuomari Marja-Leena Hiturista Tiina Laakkoon.

lauantai 18. lokakuuta 2014


perjantai 17. lokakuuta 2014

Hiivin hiivin hiivin...

... Sanoo Tuisku. Keskiviikkona oli toiset ohjatut tokotreenit ja aiheena oli paikallaistuminen, seuraaminen sekä luoksetulo. Käytiin hallille tullessa pieni 15min. lämppälenkki lähimaastoissa ja sisällä teetätin kivoja temppuja, jalkojen välistä pujottelua, pyörimistä molempiin suuntiin ja oravaistuntaa (Tuisku on muuten tässä ihan mahtava, se kykenee pönöttämään ku patsas vaikka kuinka kauan). Heti jo tunnin alussa tiesin että tänään ollaan laiskalla tuulella, johtunee vähän aikaa sitten loppuneista juoksuista.

Me aloitettiin toisen koutsin kanssa luoksarilla. Tehtiin aluksi ohjattuna sillä ajattelin sen sujuvan niinkuin aina. Mutta ei. Valuivaluivalui. Tai no, se kyllä pysähtyy kuin seinään käskyn kuuluessa, mutta jostain syystä se ottaa pysähtymisen jälkeen muutaman kävelyaskeleen. Keskusteltiin koutsin kanssa ja "kotiläksyiksi" saatiin ottaa pysähtymistä paljon lyhyemmällä matkalla ja niin ettei siinä oikeastaan ole ollenkaan tätä varsinaista luoksetuloa. Ja ottaa vahvat vartaloavut käyttöön, Tuiskun kanssa ne on kuitenkin tosi helppo häivyttää pois. Muutaman kerran testattiin tätä, se kyllä pysähtyy kivasti edelleen mutten ymmärrä nuita "minäpäs vähän kävelen" askeleita. Täytyy vaan yrittää hitsata sitä vähän paremmaksi ennen koetta ilman että luoksareissa alkaa älytön ennakointi.

Seuraavaksi seuruu. Otettiin ensin ohjattuja mutta ilman koiraa, sillä mulla tahtoo mennä linjat ja käännökset väkkyrälle joten tehtiin ensin kuivaharjoittelua. Ei ongelmaa kun sain keskittyä siihen kävelyyn ilman että täytyy miettiä mitä se koira siinä tekee. Seuraavaksi ohjattuna koiran kanssa. Alku lähti hyvin, pysyi hyvin paikalla ja käännökset oli hyvät. Loppupäässä viimenen täykkäri oli ihan plääh eikä koira muistanut takapäänsä olemassaoloa ollenkaan, ja kontaktikin tippui jolloin jouduin hieman kannustamaan takaisin matkaan. Täytyy tehdä enemmän jatkossa tempojen vaihtoa, käännöksiä ja pysähdyksia ja vaikka kyykkyyn laskeutumista jotta se koira pysyy hereillä kokoajan.

Odotellessa omaa vuoroa duunattiin itsenäisesti kaukoja, joissa ei ongelmaa. Otettiin myös hyppyä, edelleen se hyppää aika laiskasti mutta yli se kuitenkin menee virheettömästi :D Istumiseen tarvi ensimmäisellä kerralla tuplakäskyn, se oli ihan mun oma moka kun en malta odottaa että se koira kääntyy täysin muhun päin ja on kuulolla kun annan käskyn istua. Toisella kerralla onnistui.

Lopputunnista otettiin paikallaistuminen. Me ei ikinä olla tehty tätä varsinaisena liikkeenä, mutta tiesin että Tuisku pysyy kun ainahan se istua tapittaa kun otan siitä kuvia. Piiloon ei menty, mutta ihan hyvän mittaisen matkan päähän. Tuisku pysyi täysin rauhassa! Hieno tytteli. Muuten oli kaikinpuolin hyvät treenit, häiriötä ei ottanut mutta hieman oli laiskalla tuulella.

Tässä yksi päivä käytiin koirien ja äitin kanssa Heinäpäässä kävelemässä puolentoistatunnin lenkki sillä aikaa kun pikkuveli oli treeneissä. Käytiin venesatamassa ihastelemassa maisemia sekä liikennepuistoa jossa me kävimme pieninä ajamassa polkuautoilla. Käytiin myös Hollihaan koirapuistossa, ja wau Tuisku innostui rällättelemään shelttiuroksen kanssa. Tai no, oliko kummakaan kun kerrankin kaverina oli herrasmies joka ei ollut Tuiskun peräpäässä kiinni. :D

Tänään oli vuorossa lappalaiskoirien hallivuoro. Taas aloitettiin treeni pienellä lämppälenkillä ja temppuhetkellä.

Vaikka aikaa oli vain yksi tunti, tuntui se tänään paljon pitemmältä mitä keskiviikkona. Musta tuntui että kerettiin tehdä niiin paljon. Tuisku oli täysin vastakohta keskiviikosta, sillä oli virtaa ihan hirveesti! Se meinaa tietenkin sitä että se teki tosi hyvää seuruuta <3 Siis ihan mahtava! Kontakti pysyi, seuruu oli tosi tiivistä ja hurjimus jopa keuli muutamaan otteeseen. Juoksuosuudessa sekä hitaassa kävelyssä pysyi hyvin paikallaan. Käännökset oli kivoja. Tunnin aikana kerettiin tehdä monta pitkää seuruupätkää ja koko ajan se paransi. Viimeisimmässä seuruupätkässä juuri ennen hallista poistumista se jopa haukahteli aika tiuhaankin tahtiin kun oli niin mukavaa.

Otettiin noutoa muutamaan otteeseen. Haki ja toi vauhdilla, yhden kerran se palautti reippaalla ravilla. Mutta ne perusasennot oli pikkasen liian edessä ja vinoja. Tämähän on sinänsä huono asia jos tottelevaisuusvalion arvoa ollaan tavoittelemassa, mutta mä en yksinkertaisesti jaksa olla niin nipo että alkaisin hinkkaamaan sitä suoraksi kun tiedän että koiralla häviäis hyvät fiilikset siihen. Sama homma on tavallaan luoksarin stopissa. Kyllä se vielä minunkin makuun valuu hieman liikaa, mutta en nää tarvetta hitsata ja hitsata sitä kohti täydellisyyttä.

Jäävissä ei ollut ongelmaa. Maahanmeno kiva ja ripeä, seisominen ainakin sivusilmällä näyttää nopealta, mutta mä en ole varma ottaako se muutaman samanlaisen kävelyaskeleen niin kuin luoksarin stopissa. Videoo olisi ihan järkevä. Kaukoja otettiin pari kertaa, ei ongelmaa.

Sitten... Hitsattiin luoksarin stoppia. Stoppia en ottanut pitkiin luoksetuloihin, otin paljon läpijuoksuja ja ennakoidessa otettiin kylmän viileästi uudestaan jolloin tuli taas vauhdilla sivulle. Otin stoppia ilman luoksetuloa, seuruutin edessä (itse siis pakitin ja koira tulee perässä) sun muuta ja kyllä se teki hyvän stopin silloin kun pysähdyin itse ja käytin vartaloa suullisen käskyn avuksi. Mutta, heti kun matkaa lisää hiemankaan, se ottaa sen muutaman askeleen pysähdyksen jälkeen. Ei se nyt niin paljoa hiippaile eteenpäin, mutta sen verran että se häiritsee minua. *Lisätään tehotreenilistalle...*

Lopuksi otettiin paikkamakuuta. Aluksi olin näkyvillä mutta pitkän matkan päässä Tuiskusta, aikaa katsoin vain puhelimen kellosta (en siis varsinaisesti ottanut aikaa) ja makuutin sellaiset 3 min. Ei ongelmaa, vaikka hallissa oli aika paljon häiriötä, vieressä treenattiin, leikittiin ja hallissa oli melkoinen meteli kun koirat haukkui. Äidin tullessa uskalsin ottaa piilopaikkista. Jätin Tuiskun makaamaan ja menin A-esteen alle piiloon. Häiriötä se ei ottanut, mutta Tuisku oli niiiin vireessä että alkoi pariin kertaan vinkumaan ja nousi kaksi kertaa istumaan. Tein lyhyen paikkamakuun näkyvillä ja 30sec paikkamakuun piilossa, kun ne jaksoi maata lopetimme siihen.

Oli ihan hyvää ottaa "kunnon treenit", kun viimeaikoina ollaan tehty pieniä fiilistreenejä. Tuisku jaksoi todella hyvin koko tunnin, tuntui että mitä enemmän tehtiin sitä enemmän hauskaa Tuiskulla oli. Onse hieno treenikaveri <3 Hyvillä fiiliksillä olen menossa kohti koetta.


Kämänen treenipostaus taas, kiireessä ei ajatus kulje ja olen muutenkin huono kirjoittamaan pitkää ja pohdiskelevaa tekstiä, pahoittelen..

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Instagram?

Kyllä, meidät, tai no oikeastaan Tuiskun, löytää nyt Instagramista!

Nyt kun muutama ihminen on kehottanut minua luomaan Tuiskun kuville insta-tilin, päätin tehdä sen ettei tarvitse omia henkilökohtaisia sosiaalisen median sivuja täyttää koirien kuvilla.

Tuiskun kuvat löytää käyttäjänimellä lapphundtuisku

Kirjoittelen myöhemmin viime päivien tapahtumista, juuri nyt valmistaudutaan lähtemään treeneihin.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

I wish that I could be like the cool kids

Jätettiin Tuiskun kanssa perjantain omatoimitreenit hallilla väliin, en vain yksinkertaisesti jaksanut lähteä eikä minulla olisi varmaan ollut edes kyytiä. Myöhemmin tajusin sen olevan virhe, sillä koko viikonlopun on vain satanut ja märällä maalla on turha edes kuvitellakkaan pihatreenejä Tuisku thö hienohelman kanssa. Sisällä voidaan onneksi pyöriä jakkaran päällä ja tehdä helppoja kauko- ja noutotreeniä. Huomenna olisi tarkoitus yrittää varailla paikkaa 15.11 Tornion tokokokeeseen.

Treenatessa Tuisku on normaaliin tapaansa sata lasissa mukana, mutta päivittäisissä toiminnoissa se on ollut vähän flegmaattinen. Epäilen kehkeytyvää valeraskautta...


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Ensimmäiset ohjatut tokotreenit

Saavuttiin paikan päälle vähän ennen tunnin alkua. Uusi halli on todella hieno, hyvin valaistettu ja minä tykkään tosi paljon pohjasta, tekonurmea. Tuiskun juoksut loppui viime viikolla, mutta pidin sillä vielä tänään pöksyt jalassa. Tunti meni todella hienosti, eikä ketään näyttänyt häiritsevän Tuiskun tuoksut. Tunnin aiheena oli paikkamakuu, jäävät sekä kaukot.

Tuiskun käytös oli ihan mahtavaa, uudesta hallista huolimatta se kuunteli vain minua ja neiti pysyi irti koko ajan. Aloitettiin paikkiksella, keskityttiin koiran jättämiseen. Koirat käskytettiin ylempien luokkien tyyliin yksitellen maaten. Makuuaika ei ollut pitkä emmekä olleet piilossa sillä tällä kertaa kentällä ei oikein ollut piiloa mihin mennä. Tuiskulla ei mitään ongelmaa, makasi täysin rauhassa mua tapittaen, yhden kerran nousi seisomaan haistelemaan, muttei paikaltaan liikkunut mihinkään. Kävin käskemässä takaisin maahan ja loppu sujui erinomaisesti.

Seuraavaksi jääviä. Meillä ei varsinaisia ongelmia ole niiden kanssa, joten tehtiin jäävät kouluttajan ohjaamana. Maahanmenossa ei ollut ongelmaa, oli kuulemma hyvä ja nopea, joten jätettiin se siihen. Seisomisessa läsähti maahan ensimmäisellä kerralla, josta "oho" ja uusiksi. Toisella kerralla ennakoi, joten taas uusiksi. Kolmas kerta onnistui erinomaisesti, kouluttajan mukaan Tuisku oli etujaloilla nytkähtänyt siihen malliin että oli ensin menossa maahan.

Ennen kaukouhin perehtymistä tehtiin itsenäisesti seuraamista. Tuisku meni tosi kivasti, kävi vähän jopa ylikierroksilla. Seurasi tiiviisti ja käännöksissä oli tosi hyvin mukana, johan se peppu lensi. Tehtiin uudestaan jääviä, saatiin maahanmenosta sekä seisomisesta todella kivat suoritukset! Palkkasin heti koiran pysähdyttyä, etten lähtenyt kiertämään edestä tai takaa. Tehtiin vähän kaukoja ennen meidän seuraavaa vuoroa.

Toisen kouluttajan kanssa tehtiin siis kaukoja. Otettiin taas kouluttajan ohjaamana. Ensimmäisellä kerralla ei ollut ongelmaa, vaihdot meni sujuvasti eikä takajalat liikkuneet maasta, kouluttaja oli sivulla. Toisella kerralla kouluttaja meni Tuiskun taakse, ei häirinnyt. Ensimmäiselle istumaannousulle tarvitsi kuitenkin taas tuplakäskyn. Seuraavaksi palkkasin siis heti kun nousi ensimmäisellä istumaannousulla ekalla käskyllä, niin johan rupesi homma pelittämään.

Tunnin lopussa treenattiin itsenäisesti vielä seuruun sivuaskelia, ajattelin kokeilla kun Tuisku oli niin korkeassa vireessä niin silloin seuruut pelittää aina. Ja nehän onnistu ihan ilman mitään imutteluja! Sai hurjasti kehuja ja palkkaa. Tehtiin paikallaan käännöksiä, erityisesti vasemmalle käännökset meni tosi kivasti, käytti hyvin takapäätä ja loppuperusasento oli täysin suora. Tuo ämpäritekniikka toimii ihan sikahyvin näihin meidän vasemmalle kääntymisiin, kun ollaan taas sitä tehty sisällä! Itseasiassa videoin yhden päivän pyörimisiä, kunhan vaan saan aikaiseksi ladata ne tubeen niin pistän ne tänne blogin puolelle.

Kaikinpuolin tosi kivat treenit. Tuisku oli hieno, halli on hieno ja kouluttajat tosi mukavia joten innolla odotan mitä tämä talvi tuo tullessaan!