lauantai 15. marraskuuta 2014

Tämä taitaa olla tässä

Tällä hetkellä meillä pitäisi olla tulossa kotia kohti Tornion tokokokeesta, ehkäpä vielä hyvillä mielin kivasta ykköstuloksesta. Mutta ei. Ei vaan... Mä en löydä sanoja kuvaamaan tätä pettymyksen tunnetta, vaikka sinänsä tämän ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä kun kyseessä on jälleen minun tuuri...

Viime viikon perjantain omatoimitreeneissä käytiin läpi kaikki avoimen luokan liikkeet kokeenomaisesti (tai no, ilman liikkurointia), ja Tuisku oli tosi hieno! Kaikki liikkeet onnistui niin mallikkaasti että varmasti kokeesta napsahtaa ykköstulos jos minä itse en kämmäisi mitään. Mutta, seuraavana maanantaina käytiin eläinlääkärissä haisevan peräpään ja kutisevan korvan takia. Tuomioksi tuli anaalirauhasen tulehdus ja korvassa hiiva jotka tarvitsivat välittömästi ab-kuurin. Näin ollen ei ollut meillä asiaa tokokokeeseen. Meillä ei ollut mitään mahdollisuutta huomata tulehduksia aiemmin jotta olisimme säästyneet ab-kuurilta, sillä koiralla ei ole missään vaiheessa ollut minkäännäköistä poikkeusta käytöksessä. Ja uskokaa pois, Tuisku kyllä ilmaisee hyvinkin vahvasti jos sitä vaivaa jokin.

Huhtikuussa meidän piti perua alokasluokan koe juoksujen takia, kesä treenattiin avoon ja ensimmäinen avoimen luokan koe piti perua juoksujen takia. Nyt kun viimein olisi ollut tilaisuus korkata avo ja juoksut eivät olisi tiellä, koira sairastuu ihan yhtäkkiä. Tää on tätä mun tuuria. Juuri kun kaikki palaset olivat loksahtaneet paikoilleen...! Nooh, jätetään kilpailut sikseen ja aletaan treenaamaan voittajan liikkeitä vakavemmin, käydään avosta hakemassa tarvittava tulos sitten kun tulee sopiva rako sille.

Ja mitä otsikkoon tulee, Tassujen kertomaa -blogi taitaa jäädä virallisesti tauolle, ei nyt ihan täysin kirjoittamattomaksi mutta hiljaiseksi kuitenkin. Postaustahti pitenee ja pitenee koko ajan ja tuntuu ettei mulla ole mitään annettavaa teille lukijoille. Kirjoittamisesta on tullut pakkopullaa, mielenkiinto on hävinnyt täysin tästä hommasta. Kyllä blogi pysyy vielä näkyvillä, ehkä minulla nousisi uusi into keväällä. Käyn kirjoittamassa meidän menoista silloin kun siltä tuntuu. Kiitos kaikille meidän lukijoille ja kommentoijille, onhan bloggaaminen ollut välillä hurjan mukavaa, mutta nyt en yksinkertaisesti vain jaksa panostaa tähän blogiin.

Meidän instagram-tiliä @lapphundtuisku päivitän hyvinkin aktiivisesti, joten sitä kannattaa seurailla jos haluaa uusia kuvia katsella.

Tuisku ja Lissu kiittää ja kumartaa!

torstai 6. marraskuuta 2014

Pakkaslenkki Nallikarissa


Eilen ohjattujen tokojen aiheena oli palkkaamattomuustreenit. Etukäteen piti suunnitella kolme liikettä jotka tehdään peräkkäin kokeenomaisesti. Meillä oli seuruu, luoksari ja nouto. Tunti aloitettiin kahden minuutin paikkamakuulla, olin koko ajan piilossa. Tuisku pysyi koko ajan rauhallisena. Tai no, kouluttajan mukaan se oli todella terävänä (muttei kuitenkaan sen näköinen että aikoisi nousta) ja vähän siirteli painoa toiselle kun yritti kurkkia minua.

Olimme toisina suorittamassa kolme liikettä. Aloitettiin tietysti seuruulla, Tuisku oli niiin innoissaan! Hyvä vire kesti koko seuruun ajan, juoksuosuudessakin meinasi jopa hieman ennakoida eikä jäänyt yhtään jälkeen. Ainut vaan missä itse saa olla tarkkana on vasemmalle käännökset. Koira suorittaa kyllä teknisesti oikein mutta minä kompuroin ja pukkaan koiraa kauemmaksi ja kerkeän ottaa jo pari askelta ennenkuin Tuisku pääsee takaisin paikoilleen. Tuisku sai hurjasti kehuja kuinka innokkaasti se seuraa tiivistä pk-puolen seuruuta. :D Ensi viikon kokeessa tuomaroi Tiina Laakko enkä tiedä rokottaako hän liian tiiviistä seuruusta, alkuperäinen tuomari Marja-Leena Hituri olisi ollut kuulemma myös pk-puolen tuomari. Luoksari jotenkin sössi. Koira lähti vauhdilla ja pysähtyminen valui. Kouluttajan kanssa pohdittiin että olisikohan johtunut liian heikosta käsimerkistä, myöhemmin kokeilin uudestaan ja vahvemmalla käsimerkillä saatiin todella napakka pysähdys. Noudossa ei muuta ongelmaa kuin että taas ei meinannut lähtä kapulalle. Kyllä se kuitenkin ensimmäisellä käskyllä lähti, mutta parin sekunnin viiveellä. Sivulle tultaessa pientä kapulan pureskelua. Lopputunnista otettiin kolmen minuutin paikkamakuu ja minä olin taas koko ajan piilossa, koira makasi täysin rauhallisena.

Eipä tuo koira välittänyt yhtään mitään vaikkei heti saanut palkkaa, yhtä innokkaasti veti viimeiseen hetkeen asti kuin aloittaessakin. Tosi hyvät hyvänmielen treenit!



Tänään oli ihanan kylmä ja aurinkoinen pakkaspäivä, mikä olisikaan parempaa kuin viettää aamupäivä tällaisessa säässä Nallikarissa. Autosta ulos tullessaan koirat tiesi heti että nyt pääsevät rallattelemaan lumessa. Vauhti oli kyllä hurja kun kaksi pörröä juoksivat vapaana typötyhjällä rannalla. Kameran putki reistaili pienessäkin pakkasessa, mutta sain mitä muutaman kuvan piristämään tätä postausta.


tiistai 4. marraskuuta 2014

Kuvahaaste

Heidi antoi meille tällaisen kivan kuvahaasteen jossa olisi tarkoituksena kaivella vähän vanhoja kuvia. Kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet bloggaajat ja muista huumori!

Koska minä itse tykkään selailla vanhoja kuvia haastan jokaisen tämän lukeneen tekemään kyseisen haasteen!

Paras yhteiskuva

Teknisesti tää kuva ei ole parhaimmasta päästä, mut koirien asennot ja ilmeet on mun mielestä vaan niin hauskoja.

Ehdottomasti parhain kuva näistä kahdesta yhdessä.

Treenaamassa

Mulla on todella vähän treenikuvia, mutta tämä on niistä paras. Koira seuraa hyvin ja tausta on yksinkertainen ja siisti.

Kisaamassa

Skippaan. Meistä ei ole kisakuvia, näyttelykuvia en ainakaan itse laske niihin.

Paras kesäkuva

Molemmista koiruuksista on ihan liikaa parhaita kesäkuvia. Tämä kuva kuitenkin jäi mieleen selatessani Tuiskun kuvia.

Olin unohtanut tämän kuvan ihan täysin, minun mielestäni tosi onnistunut kuva Lissusta Hyppyrimäellä!

Paras talvikuva

Tuiskulla ihan hyvä asento ja nuo maisemat. Tykkään kovasti tästä.

Siitä asti ollut mun lempikuvia kun tämän ensimmäisenä talvena Oulussa otin.

Tunnelmallisin kuva


Tietynlaiset auringonsäteet/paiste lisää kuviin kivasti jonkun näköistä tunnelmallisuutta.

Hassuin ilme


Vapauden huumaa :D Lissun kuva ei todellakaan onnistunut, mutta ilme oli paras!

Lomalla



Työssä

Hah ei meillä mitään töitä oo... En viitsinyt mitään tokokuvia ladella lisää, kai ruoan metsästys heinikosta menee työstä?

Tihutöissä

Rauhallisuuden huiput ei juuri tee tihutöitä ja vielä vähemmän minulla niistä kuvia on.

Toinen identiteetti

En nyt tiedä ymmärsinkö mä tämän kohdan pointin, Tuiskusta ei löytynyt mitään mutta Lissusta kyllä:

Sepäs olis siinä. Lopuksi vielä muutama kuva parin päivän takaa kun meille satoi lunta. Tällä hetkellä kaikki lumi on jo poissa ja tilalla pelkkää vettä.


lauantai 1. marraskuuta 2014

Marraskuun ensimmäinen pakkasaamu


Monen päivän sateen ja loskan jälkeen on aivan ihanaa herätä aamulla kun ulkona paistaa aurinko ja maa on valkoisena kuurasta. On kylmä ja kuivaa. Tällaiset kelit täytyy tietenkin käyttää hyväksi joten postausta värittää muutamat otokset aamulenkiltä. Taas vaihteeksi sain tapella parin kuvan värien kanssa, vois ehkä joskus opetella käsittelemään kuvia paremmin.

Keskiviikkona oli taas ohjatun tokon vuoro. Aiheena illalle oli paikkiksen jätöt, nouto ja hyppy. Tunti aloitettiin paikkiksella, teimme kaksi makuuta aika lyhyillä ajoilla. Molemmilla kerroilla menin piiloon, Tuisku makasi rauhallisesti molemmat kerrat. Ensimmäisellä makuulla tosin meni aika vinoon.

Hypystä eikä noudostakaan ole mitään erityistä sepitettävää, Tuiskulla oli jokin hirveä imu muhun kun hypylle ei meinannut lähtä vaan tarjosi sivua ja noudollekkiin tarvittiin kerran tuplakäsky. Kun koiran sai liikkeelle suoritti liikkeet loppuun hyvin. Itsenäisesti treenattiin kaukoja, luoksaria ja otettiin vähän seuruuta.



Torstaina suunnattiin koulusta tullessani Nallikariin katselemaan auringonlaskua ja rallittelemaan koirien kanssa rannalle. Ranta oli tyhjä joten molemmat pörrykät pääsivät vapaaksi. Lissulla tuttuun tapaan tuli jokin aivopieru ja juoksenteli ympäriinsä kuin päätön kana, mutta tällä kertaa yllätyin positiivisesti Tuiskun liittyessä seuraan. Vaikka mä olen pyrkinyt viime aikoina tarjoamaan enemmän vapaana juoksua koirille ei Tuisku ole juurikaan ottanut siitä iloa irti vaan samaan malliin ravailee mun lähettyvillä. Sinä iltana se juoksi niin paljon kuin niistä töppöjaloista voikaan päästä :D

Eilen oli omatoimitreenit. Tällä kertaa hölläiltiin aika paljon tein vain muutamia liikkeitä kokonaisena, muuten "hömpöteltiin" helppoja juttuja. Kaukot onnistui tällä kertaa tosi hyvin joka kerralla! Tuisku oli vähän laiskemmalla tuulella, mutta jaksoi kuitenkin tehdä onnistuneita suorituksia joten lopetimme treenit vähän aikaisemmin. Paikkis onnistui tosi hyvin, olin kaksi minuuttia näkyvillä, kävin palkkaamassa ja menin toisiksi kahdeksi minuutiksi piiloon, koira makasi koko neljän minuutin ihan rauhallisena muista välittämättä.

Huomiseksi suunnittelin vähän pitempää lenkkiä Hiukkavaaran pururadoilla ja ollaan myös saatu haasteeksi kaivella vanhoja lempparikuvia, niistä lisää huomenna!


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

You're my downfall you're my muse, my worst distraction my rhythm and blues


Kun otsikkoa ei keksi mulla on tapana laittaa jonkun biisin (jota btw rakastan yli kaiken...) sanoituksia tilalle, säästää itseään turhalta stressiltä.. :D Me saatiin pari päivää sitten paljon paljon lunta tänne Ouluun, oli ihanan kevyt lumisade ja valkoinen lumi valaisee mukavasti pimeälläkin. Sää oli kuitenkin sen verran lämmin että eihän meidän lenkeistä tullut mitään kun kymmenen metrin jälkeen Tuiskun varpaanvälit pursusi lumipalloista. Ja mitä enemmän se niitä puri pois sitä enemmän kuola keräsi jäisiä ja kipeitä palloja joka puolelle tassuja. Noh, eilisen ja tämän päivän on satanut puhdasta vettä joten kaikki lumi on muuttunut loskaksi. Tuisku se ei tykkää ei sitten ollenkaan sateesta, lenkillä se katsoo mua aina sillä ilmeellä niinkuin mä laiminlöisin sitä toden teolla.

Keskiviikkona ohjatussa tokossa oli aiheena paikkis, jäävät sekä ruutu. Aloitettiin paikkiksella, mä alkuun arvelin että paikkiksen otto heti halliin astuessa ei ole hyvä idea, sillä Tuisku on silloin täydessä energiassaan valmiina "paiskimaan töitä" seuraavan tunnin ajan (tästä syystä mennään hyvissä ajoin koepaikalle jotta koiralla kerkeää laskeutua kovimmat kierrokset ennen paikkista). Noh, koira meni hyvin maahan ja jäi rauhassa makaamaan kun kävelimme piiloon. Olisikohan aikaa mennyt ehkä minuutti, kun kouluttaja huusi että lapinkoira nousi. Lähdin piilosta ja siellähän se Tuisku seistä törötti rivissä. Ei se vilkuillut eikä sillä ollut taaskaan aikomusta lähtä mihinkään, kunhan seisoi ja katsoi mua ilmeellä "mitä sä nyt jätit mut tänne haluun tehdä jotain". Käskin maahan ja menin takaisin piiloon, loppuajan pysyi rauhallisena maassa. Hallissa oli muilla kentillä (halli jaettu siis kolmeen osaan) paljon koiria ja melua näyttelyharkoissa, kouluttajan mukaan Tuisku oli sinne katsellut ja ihmetellyt kunnes nousi seisomaan. Saattoihan siihen vaikuttaa myös se kun meidän viereinen koira karkasi ennen paikkista Tuiskun luo ja Tuisku joutui ärähtelemään liian lähelle tulemisesta.. Pidin Tuiskulle uuden lyhyen paikkamakuun sillä aikaa kun kouluttajat kommentoivat muiden suorituksia, ei ongelmaa.

Me aloitettiin jäävillä. Otettiin ensin maahanmeno ohjattuna, kouluttaja käveli lähellä häiriönä. Liikkeelle lähtiessä Tuisku vilkaisi kouluttajaa mutta siirtyi heti katsomaan minua. Maahanmeno siisti ja nopea, mutta ennakoi perusasennon kouluttajan "käskystä". Eli enemmän jääviä ohjattuna ja palkkausta maahan. Seisominen meni vähän överiksi kun Tuiskulla oli nenässä jotain, kaksi ensimmäistä kertaa epäonnistui kun liikkeelle lähtiessä aivasteli, puisteli päätä ja jäi seisomaan. Kolmannella kerralla saatiin hyvä suoritus. En ole varma ennakoiko se seisomista, vai johtuiko se tosiaan tuosta aivastelusta.

Treenattiin itsenäisesti kaukoja. Nyt kun ensimmäinen m-i vaihto on alkanut sujumaan ja koira nousee ensimmäisestä käskystä, ongelmaksi on tullut se että Tuisku vetää silloin tällöin lonkalleen  ja vinoon maahanmenossa. Heti oon huomauttanut tiukasti. Kaukoissa minun itseni täytyy olla tarkkana sillä jos olen vähänkään sekava ja pihalla mitä teen ei koira ollessaan innostunut keskity ei sitten ollenkaan ja alkaa tämä pelleily. Saatiin kuitenkin pari onnistunutta pätkää!

Viimeisenä treenattiin ruutua, me ei olla otettu tätä liikettä ei sitten ollenkaan kun minun pitäisi hankkia ruutua varten kartiot sekä nauha. Käskyksi olen päättänyt "mene", laitettiin namialustaan namit ja lähetin muutamaan otteeseen koiran ruutuun napsimaan herkut. Kunhan saan kamat hommattua aletaan enemmän treenaamaan ruutua, näytti Tuiskusta olevan ihan hauskaa puuhaa.

Perjantaina lähdettiin hallille omatoimitreeneihin kovasta lumipyrystä huolimatta. Oma fiilis oli tosi laiska ja jaksamaton, joten ihan suosiolla olisi voinut jättää ne kaukojen tekeminen väliin. Kerrattiin pariin otteeseen kaikkia liikkeitä paitsi hyppyä taukojen kera, muut liikkeet paitsi ne kaukot onnistui mallikkaasti joten en niistä ala sen enempää selittämään ettei tästä postauksesta tuu ihan jumalattoman pitkä. :D Luoksarit saa erityismaininnan, ihan mahtavia stoppeja! Mutta ne kaukot... Aika paljon toistoja tehtiin sillä jokaisella kerralla meni jokin vikaan. Koira ei joko noussut istumaan ensimmäisessä vaihdossa tai sitten veti lonkalleen. Pari kertaa oli myös niin innoissaan että istumaannousussa pomppasi muutaman sentin eteenpäin, tämä kuitenkin korjaantui sillä että siirsin palkan Tuiskun taakse. Saatiin me kuitenkin muutamat onnistuneet vaihdot johon oli hyvä lopettaa treenit. Näin sadepäivinä on hyvä ottaa tekniikkatreeniä sisällä, joten eiköhän palaset saada loksahtamaan takaisin paikoilleen. Mulla on pahana tapana pitää liikkeiden treenaaminen samanlaisena, aina ei muista että kaukoissakin on hyvä vaihdella sitä välimatkaa pitkästä ihan lyhyen lyhyeen välimatkaan.

Ehkä olisi taas aika aktivoitua tämän bloggaamisen kanssa, ettei niitä postauksia tulisi vain kerran viikossa ja nekin sisältää vain Tuiskun tokotreenejä.. :D

maanantai 20. lokakuuta 2014

201014

... Me tehtiin totaalinen läpimurto tässä meidän luoksarin stopissa! Kiitos käsimerkin. Taino, ainakin itsestä tuntuu siltä... :D

Tänään aamulenkillä kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset asiat meidän avon luoksarin suhteen. Olen yrittänyt tehdä viime keväästä asti kaikkeni että me saataisiin se stoppi nopeaksi ja napakaksi. Käsky on vaihtunu kerran kesän aikana, kaikki mahdolliset palkkauskeinot ja äänenpainot olen käynyt läpi eikä se koira yksinkertaisesti pysähdy kunnolla. Käsimerkkiä olin myös joskus pohtinut suullisen käskyn sijaan, mutta jostain syystä olen aina ajatellut ettei se sovi Tuiskulle (öööh miksi ei?). Että se muka jäisi aina haistelemaan sitä muka lentävää namia jne p*skaa.

Näitä ajatellessani minua alkoi jo suorastaan ärsyttämään tämä meidän paikallaanjunnaaminen ja päätin seuraavalla nurmikentällä edes kokeilla käsimerkkiä. Siis tätä että muka heitän palkan Tuiskua kohti. Enhän minä siinä enää voi menettää mitään.

Noh, niin se hetki tuli, jätin Tuiskun istumaan paikoilleen ja lähdin Lissun kanssa kauemmas. Kutsuin Tuiskun ja neiti lähti tulemaan hurjaa vauhtia. Huitaisin sievän käsimerkin niinkuin olisin mukamas heittämässä herkkua. JA SEHÄN KOIRA PYSÄHTYI KUIN SEINÄÄN. Palkka tuli minulta vähän myöhässä kun jäin suu auki tölläämään koiraa joka oli juuri tehnyt tosi makeen stopin eikä lähtenyt edes etsimään namia, seisoi paikoillaan ja vähän katseli maata sekä minua. Siis ihan mahtava juttu! Koira sai varmaan taskullisen nameja.

Päivemmällä lähdettiin Tuiskun kanssa kahdestaan treenaamaan läheiselle nurmikentälle lisää luoksaria. Tehtiin paljon läpijuoksuja stoppien välissä, ei ollenkaan ollut ennakointia. Nakkasin pari kertaa lyhyeltä matkalta Tuiskulle herkun heti käsimerkillä. Sitten vaihdoin takapalkkaan. Se pysähtyi jokaikisellä kerralla kuin seinään, heti pysähdyksestä vapautus palkalle. Se oli niiiin hieno! Ei juurikaan haistellut ja etsinyt namia maasta, vähän katseli maata kun vapautin palkalle. En vain ymmärrä miksen ole koittanut tätä tekniikkaa ennen... Tyhmä minä, mukamas ei ole Tuiskun juttu. Tästä on hyvä jatkaa luoksarin treenaamista kuntoon, onneksi vielä on aikaa ennen Tornion koetta, johon meillä näin btw vaihtui tuomari Marja-Leena Hiturista Tiina Laakkoon.

lauantai 18. lokakuuta 2014